Arkkipiispan käytössä on professori Päikki Prihan suunnittelema matkakaapu ja siihen kuuluva stola sekä kaksi hiippaa. Kaavun ompelusta vastasi taideompelija Riitta Ojala. Tekstiilitaiteilija Birgitta Mavromichalis on ollut avustamassa kuviointityössä.

Lähtökohtana oli tekstiilitaiteilija Dora Jungin suunnittelema arvokas luonnonvalkoinen, vihreäreunainen arkkipiispankaapu vuodelta 1979, joka on käytössä Turun tuomiokirkossa, sanoi Päikki Priha. – Matkakaavun edellytyksenä on, että se on kevyt, helppo pakata ja hoitaa. Sen malli on avoin sivulta, jolloin käyttäjän on helpompi toimia; kantaa piispansauvaa, liikuttaa käsiään, pitää kirjaa käsillään ja nostaa kädet siunaukseen. Ei ole tarkoitus eikä edes mahdollista kopioida Dora Jungin työtä, vaan lähtökohtana on ollut hänen tekemän piispankaavun väritys ja aihemaailma tästä päivästä peilaten, totesi Priha matkakaapua luovuttaessaan.

Matkakaavun materiaaleina ovat luonnonvalkoinen villa ja metsänvihreä silkki. Kaavun etureunus, selkäkilpi sekä vuori ovat silkkiä. Hiippa on valmistettu samoista materiaaleista. Lisäksi hiipassa on vihreä kiviristi.

 

Kirkon liturgiset asut palvelevat kristillisen tradition välittäjinä ja säilyttäjinä.
Piispanviran liturginen asu ja viran tunnukset kertovat jatkuvuudesta ja kirkon ajattoman sanoman säilymisestä.

Kuvioinnin aiheena on muistuma, eräänlainen heijastus siitä Mikael Agricolan käsin kirjoittamasta Isä Meidän –rukouksesta, joka on kudottu Turun arkkipiispankaapuun 1979. Uudessa kaavussa teksti on symbolinen, ei enää luettavissa. Matkakaavun kiinnitysosan keskellä on tyyliteltynä tähtimäinen kuvio, joka on kudottu Dora Jungin Hakavuoren kirkkoon suunnitteleman vihreän alttarivaatteen keskelle. Selkäkilvessä on IC XC NI KA, Jeesus Kristus voittaa. Tämä oli Dora Jungille läheinen symboli ja se kudottiin myös häneltä keskenjääneeseen Olarin kirkon valkoiseen alttarivaatteeseen 1981 taiteilijan kuoltua jouluna 1980. Matkakaavun kuviot on toteutettu hopeanharmaalla sovellettua käsinpainomenetelmää käyttäen.

Suomalaisista piispankaavuista saa lisää tietoja teoksesta:

Suomen hiippakuntien piispankaavut, hiipat ja sauvat. – Ornatus Episcoporum. Suomen piispojen liturginen asu. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2000,

 

Sauva

Arkkipiispan sauva otettiin käyttöön vuonna 1931. Sen on valmistanut kultaseppä K.S. Sahlstedt. Ensimmäisenä sauvaa käytti arkkipiispa Lauri Ingman. Mallina käytettiin piispa Henrikin sarkofagin kannen kaiverrusta piispansauvasta. Sauvan varsi on päällystetty tummanpunaisella sametilla ja kullatulla hopeaketjulla. Jalometallikahvaan on upotettu 16 punaruskeaa karneolia. Karneolit kuuluvat kvartsikivien ryhmään. Arkkipiispalla oli Suomen piispoista ensimmäisenä käytössään sauva. Piispan sauva kertoo hänen olevan hiippakuntansa kaitsija. Paimenen sauva viittaa Jeesukseen, joka on Hyvä Paimen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Arkkipiispan risti

Piispanvihkimyksen yhteydessä piispalle annetaan viran merkiksi myös risti.

Kuningas Kustaa IV Adolf toi Ruotsiin ja Suomeen vuonna 1805 nykyisen piispanristin, suuren latinalaisen ristin kultaketjussa. Kuningas luovutti itse arkkipiispa J.A. Lindblomille sädekehällä varustetun ristin, erotukseksi muiden piispojen risteistä.

Arkkipiispan Kultaisen ristin on valmistanut turkulainen kultaseppä W. Pettersson vuonna 1896.

 

 

 

 

 

 

Arkkipiispan vaakuna

Arkkipiispan viran vaakunan muodostaa Turun arkkihiippakunnan vaakuna, jossa kultaisessa kentässä on punainen koverapäinen Yrjön-risti, arkkipiispan hiippa sekä piispansauvat, joista ristipäinen on arkkipiispan viran ja toinen Turun piispan viran symboli. Liljat ovat Turun kaupungin tunnuksia.

Vaakunan kuva-aihe on peräisin Turun tuomiokirkon keskiaikaisesta vaakunasta. Vaakuna esiintyy mm. messukirja Missale Aboensen (1488) alkusivuilla ja Kalannin kirkon kuoripenkkien päädyssä (1470-luku).

Vaakunan on suunnitellut taiteilija Tapio Vallioja 1985.