Puhe Kahden maan kansalainen -hyväntekeväisyyskonsertissa 13.9.2015.

13.09.2015Mika Pajunen

On puhuttu kriisistä. Minusta kyse on paljon yksinkertaisemmasta. Kyse on ihmisistä, ihmisen arvoisesta elämästä. Yksinkertaisesti. Ihmisistä on kysymys Välimeren rannoilla, Euroopan rautatieasemilla, rajanylityspaikoilla ja hätämajoitustiloissa.

Yhtä hyvin ihmisistä on kysymys täällä, meistä. Siitä, miten olemme ihmisiä tässä maailmassa. Viime aikoina monet ovat osoittaneet toimeen tarttumalla, että myötätunto on vahvempaa kuin kovuus ja välinpitämättömyys. Siitä tässäkin konsertissa on kysymys.

Kaikilla ihmisillä on tarinansa. Monet tarinat nyt ovat turvattomuuden tarinoita. Ne ovat tarinoita kulkemisesta vieraassa maassa pelon ja toivon välissä. Ja on toisenlaisia turvattomuuden tarinoita. Ne kertovat neuvottomuudesta ja huolesta: miten meidän totuttu maailmamme nyt muuttuu. Kaikki tarinat ovat ihmisen tarinoita, eivät ehjiä ja kauniita ja puhtaita, mutta ihmisen tarinoita. Kaikki ansaitsevat tulla kuulluiksi.

Se mitä tämän keskellä tarvitaan, on asettuminen toisen asemaan. Kyse ei ole vain tiedosta, kyse on myös sydämestä ja eläytymisestä.

Eläytyminen ja ymmärtäminen ei ole helppoa, etenkään silloin, kun ihmisten tarinat nousevat sellaisen raadollisuuden, kovuuden ja välinpitämättömyyden keskeltä, ettei sitä voi kertoa.

Varmaa on, että jokainen ihminen tarvitsee niitä, jotka avaavat oven ja kohtelevat ihmisen arvoisesti kysymättä taustaa, uskontoa tai kansallisuutta. Pahinta ihmiselle on jäädä ovien ulkopuolelle ja yksin. Siinä kasvaa katkeruus ja kovuus ja välinpitämättömyys.

Aikaa myöten myös pakolaisten kohtalot ja tarinat tulevat osaksi meitä ja yhteistä elämää Euroopassa ja Suomessa. Ne muuttavat meitä. Pelättävää siinä ei ole. On meistä kiinni, meistä ihmisinä, millainen muutos on, vahvistuuko myötätunto ja inhimillisyys vai kovuus ja välinpitämättömyys. Ihmisen arvoisesta elämästä on kysymys, siitä, että jokainen täällä oleva ja tänne tuleva tuntisi tulevansa kohdelluksi ihmisenä, ei taakkana, ilmiönä tai uhkana.

Olkaa rohkeat,
pitäkää hyvästä kiinni,
älkää vastatko pahaan pahalla.
Rohkaiskaa arkoja,
tukekaa heikkoja,
auttakaa sorrettuja.
Kunnioittakaa kaikkia ihmisiä.
Palvelkaa Herraa iloiten.