Vuoden 2016 kirkon kulttuuripalkinnon luovutuspuhe

24.01.2017Petri Merenlahti

Palkinnon saajat:
teatteriohjaajat Jouni M. Laine ja Arto Myllärinen

Hyvät läsnäolijat,

Kirkon kulttuuripalkinto jaetaan vuosittain tunnustuksena kristillisen sanoman kannalta merkityksellisestä taiteellisesta toiminnasta tai kulttuuriteosta.

Tämän vuotisen palkinnon taustaksi on hyvä mennä vähän historiaan. Sotien välisenä aikana kirkollisessa lehdistössä oli eräs vuotuinen närkästyksen aihe. Närkästys kohdistui siihen, että valtakunnalliset teatteripäivät pidettiin hiljaisella viikolla. Se tulkittiin provokaatioksi. Kirkollisissa piireissä teatteri oli nähty maailmallisena tai ainakin arveluttavana. Teatteri oli ollut eturintamassa siinä kulttuuritaistelussa, jossa yhtenäiskulttuuri murtui ja vanhat uskonnollis-moraaliset auktoriteetit asetettiin kyseenalaiseksi. Teatteri oli vetäytynyt omaan taiteen maailmaansa, kirkko omaan uskonnolliseen maailmaansa. Ne kyräilivät toisiaan. Hiljaisella viikolla pidetyt teatteripäivät toivat kyräilyn näkyviin.

Tämän vaiheen jäljet tuntuivat pitkään. Se peitti alleen sen tosiasian, että länsimaisella teatteritaiteella ja kirkolla oli yhteistä historiaa. Länsimaista teatteria olivat muovanneet merkittävästi keskiaikaiset mysteerinäytelmät. Ne kuvittivat ikuisia kertomuksia, joita oli ehtymättömästi tarjolla sekä Raamatussa että kirkon perinteessä. Mysteerinäytelmät viihdyttivät ja toimivat kirkon opetuksen välineinä. Lukutaidoton ja koulua käymätön ihminen pääsi mukaan suuriin kertomuksiin, joissa pysähdyttiin esimerkiksi joulun tai pääsiäisen tapahtumiin. Kertomuksesta tuli elävä, katsojasta tuli osallinen.

Kun nyt katsoo sitä, miten kirkkovuoden suuria juhlia elävöitetään korkeatasoisen draaman keinoin, kirkon ja teatterin keskinäinen kyräily tuntuu aika kaukaiselta. Hyvänä esimerkkinä siitä ovat korkeatasoiset Ristin tie -näytelmät, joita on toteutettu eri puolilla Suomea. Siis teatteritaidetta hiljaisen viikon hiljaisimmalla hetkellä. Teatterin keinoin voidaan paitsi tuoda kristinuskon peruskertomuksia eläviksi, myös käsitellä kaikkia elämän perustavia kysymyksiä. Jako uskonnollisen ja ei-uskonnollisen teatterin välillä on osoittautunut keinotekoiseksi. Kaikki hyvä teatteri niin kuin kaikki hyvä taide, kun se kuvaa elämää rehellisesti, palvelee olemassaolon peruskysymysten kohtaamista, niiden, joitten erityinen paikka kirkko on.

Tämä kehitys ei ole tapahtunut itsestään. Se on vaatinut pitkäjänteistä ja määrätietoista työtä ja rohkeutta katsoa uusin silmin sekä teatterin tekijöiltä että seurakunnilta.

Tätä taustaa vasten on erityinen ilo todeta, että vuoden 2016 kirkon kulttuuripalkinto myönnetään jaettuna kahdelle teatteritaiteen edustajalle, teatterinohjaajille Arto Mylläriselle ja Jouni Laineelle. Molemmat ovat pohjakoulutukseltaan kirkon nuorisotyön ohjaajia. He ovat tehneet viime vuosikymmeninä suuren työn suomalaisen kirkkodraaman kehittämiseksi ja rakentaneet omassa teatterityössään vuoropuhelua kahden kulttuurin ja elämän osa-alueen, kirkon ja teatterin, uskonnon ja taiteen välillä. Työ on ollut monipuolista ja uraa uurtavaa.

Jouni Laine on vuodesta 2000 toiminut Hyvinkään seurakunnassa kirkkoteatterityön pioneerina ja kehittäjänä. Hän on teatteriohjaaja, jonka Hyvinkään seurakunta on palkannut kokopäiväiseen draamatyöhön. Kirkkovuotta on hänen ohjauksessaan toteutettu draaman keinoin. Joulu- ja pääsiäisnäytelmät ovat täyttäneet kirkon vuosi toisensa jälkeen. Laine on myös vienyt uraa uurtavalla tavalla kirkkodraaman taustaa kesäteatteriin.

Arto Myllärinen on kiertänyt vuosien ajan ympäri Suomea ohjaajan ja käsikirjoittajan ominaisuudessa. Hän on ohjannut positiivisella ja innostavalla otteella lukuisia juhlanäytelmiä, musikaaleja ja kirkkodraamoja, samalla kannustaen seurakuntalaisia draaman pariin. Myllärinen on toiminnallaan vaikuttanut laajasti seurakunnissa, hengellisissä liikkeissä ja oppilaitoksissa.

Myöntämällä kirkon kulttuuripalkinnon kirkkodraaman ja teatteritaiteen tekijöille Jouni Laineelle ja Arto Mylläriselle tunnustuksena ja kiitoksena hienosta työstä, kirkko haluaa kannustaa jäseniään ja seurakuntia rohkeaan ja ennakkoluulottomaan taiteelliseen toimintaan.

Minulla on ilo ojentaa kirkon kulttuuripalkinto Jouni Laineelle ja Arto Mylläriselle ja toivottaa Hyvän Jumalan siunausta elämään ja kaikkeen siihen työhön, joka vielä on edessä.